TILOISSA-tilataidenäyttely on tutustuttavissa Kankaanpäässä Taidekoulun kampuksen galleriassa 24.2.2023 asti. Esillä on viisitoista kurssilla rakennettua teosta. Kokonaisuus on varsin näyttävä.

Galleria on avoinna arkisin klo 9-17.

--------------------

Berit Niemi

YHDESSÄ, ERILAISINA, AINUTLAATUISINA, VÄLITTÄEN, KUNNIOITTAEN, YSTÄVYYDELLÄ, RAKKAUDELLA

1. Yhteensä seitsemän eri tiloihin sijoittuvaa osaa (teos sijoittuu ympäri koulua)

Teoksen yhtenä vaikuttimena toimii maailmanpoliittinen tilanne jossa ihmisiä tapetaan ja vammautetaan sodissa ei vain Ukrainassa vaan Ympäri maailmaa. Surullisinta on että sodasta kärsivät lukuisat ihmiset tahtomattaan tai ilman poispääsyä. Usein myös sotaa synnyttävät eivät itse joudu kärsimään vaan he jatkavat elämäänsä etuoikeutettuina muiden sotiessa heidän sotaansa. Maailmassa on ollut ja on yhä itsevaltiaita jotka hallitsevat ihmisiä pelolla ja väkivallalla. Aina silloin tällöin onnistutaan tällainen itsevaltias syöksemään valtaistuimeltaan. Valitettavan usein seurauksena on koston kierre osien vaihtuessa.
Vaikuttimenani on ollut myös tähän Kankaanpään taidekoulun eri osiin sijoittuvassa teoksessa meidän kaikkien taidekoulussa opiskelevien ja työskentelevien erilaisuus ja ainutkertaisuus. Kampus on meille kaikille yhteinen ja meidän tulisi pyrkiä yhdessä, kaikki erilaisina ja ainutlaatuisina, toisiamme ja toistemme mielipiteitä kunnioittaen, luovaa ympäristöämme vaalien kulkea tätä matkaa.

Teoksen eri osat, eri tekstuurit ja materiaalit kuvaavat erilaisuutta. Olemme erilaisia monin tavoin. Pidämme erilaisista asioista kuten metallista, puusta, grafiikasta, performanssista, maalauksesta… Olemme erinäköisiä ja pukeudumme erilailla, edustamme erilaisia seksuaalisia suuntauksia ja olemme omia persooniamme. Meissä on rosoja, arpia ja virheitä. Meissä on myös paljon hienoja puhtoisia ja kiiltäviä puolia.

Ika Närhi

2. I REALLY REALLY WANNA KNOW YOUR NETWORTH ( 1. krs, teos roikkuu ilmatilassa )

Teos tutkii sosiaalisen statuksen, ulkonäön ja rahan luomia hiljaisia arvojärjestyksiä ja kuinka yhteiskunnassamme näiden asioiden ihannointi huomaamattamme muuttaa ihmisten välisiä kanssakäymisiä.

3. Turvapaikka (1 krs. inva wc)

Teos Turvapaikka on luotu aivoille, joilla on tahtomattaan tarve seurata mielessä ikkunankarmien ääriviivoja. Aivoille, jotka tekstiä lukiessa piirtävät lauseiden viimeisen kirjaimen ja päättävät sen toistamalla lauseen lopettavan pisteen neljä kertaa. Aivoille, joilla on vaikeaa löytää rauhaa visuaalisesta maailmasta, mutta jotka saavuttavat hiljaisuuden mustavalkoisuudessa.

Have a seat

Toivo Koski

4. Gorgonorhynchus repens ( 1 krs. galleria)

Uljas Kaitala

5. Act of Help (1 krs. galleria)

Isäni opetti minut pyöräilemään. Hän piti tarakasta tukea kun poljin. Katsoin taaksepäin ja yhtäkkiä isä ei ollutkaan enää tukenani, vaan seisoi kaukana vilkuttamassa minulle. Kauhun vallassa menetin tasapainoni ja kaaduin. Tänään minä osaan pyöräillä, isäni ei. Kone tekee auttamisesta vaivatonta ja helppoa ja täten lähestyttävämpää kiireiselle käyttäjälle. Auttamisesta tehdään mekaaninen toiminto. Toimintoa suorittamalla lisätään hyvinvointia ja onnellisuutta. Mikä on avun antamisen merkitys auttajalle ja avun vastaanottajalle? Auttaminen voi tapahtua ns. huonoista lähtökohdista. Se voi olla yhteisössä statuksen pönkittämistä tai oman moraalin puhdistamista. Avun antajalle auttaminen on hyvän olon tunne. Se voi tuoda merkitystä elämään, mutta se voi olla myös elämistä toisen puolesta; uhrautumista ja oman elämän toissijaistamista. Todellista hyvyyttä. Mitä tehdä kun haluaa auttaa mutta ei pysty? Jos auttaminen ei olekaan mahdollista tai mitään ei ole tehtävissä? Se johtaa usein turhautumiseen ja oman merkityksen menettämiseen. Tai vaihtoehtoisesti asian poissulkemiseen tai näennäiseen auttamiseen; siis vain avun antamisen tunteen suorittamiseen.

Maiju Ruuskanen

6. Luonnoton luontoni (1 krs. galleria)

Luonnoton luontoni kuvaa kokemaani ja aistimaani ympäröivää maailmaa. Teos on kuvaelma sekä pääni sisäisestä tuhansien, yhtäaikaisten ajatusten kaaoksesta että impulsiivisesta, rönsyilevästä ja värikkäästä luonteestani. Taiteeni äärellä jäsennän, rauhoitan ja hallitsen tätä kaoottisuutta, tekemällä ajatukseni konkreettisesti näkyviksi. Kotiseutuni Kuopion rakkaat järvimaisemat ja siellä sijaitsevan oman saaren rantojen vehreä luonto ovat olleet tärkeä inspiraation lähde teoksessani.
Materiaalina installaatiossa olen käyttänyt kangasta ja lankoja, hajonneita vaatteita ja sukkahousuja, vanhoja pitsiliinoja, sipulipusseja, rautalankaa, pahvia, muovipusseja sekä spray-maaleja. Kirpputoreilta hankkimani muovikukat olen purkanut ja kasannut uudelleen teokseen. Tavaroiden haaskaaminen ahdistaa minua, joten kierrätysmateriaalien käyttö on erittäin tärkeää taiteellisessa työskentelyssäni. Maailma on jo täynnä tavaraa.

7. Ajatus ja Aatos (teos sijaitsee tuulikaapissa)

Ajatukseni ja toimintani ovat usein poukkoilevia ja epäjohdonmukaisia. Sinkoilevista ja rönsyilevistä mietteistä on vaikeaa saada kiinni. Ne ovat kuin päämäärättömästi edestakaisin sinkoilevat jotakin pelkäävät jänikset. Nimesin heidät: Ajatus ja Aatos.

Joni Niva

8. “The world is nothing but ending” (1 krs. galleria)

Tässä teoksessa kaikki on paikallaan, mutta samalla kaikki liikkuu. Liike on ajatusten virtaa ja pysähdys kuvastaa sitä että ajatukset eivät etene.

Jukka Olkkonen

9. Se mikä puuttuu (maalauksen käytävä)

Installaationi lähtökohtana oli ajatus kunkin ihmisen "pimeästä nurkasta", joka on meissä kaikissa. Myös sieltä löydämme itsemme. Jungilaisittain voi puhua vaikkapa varjosta, olemuksemme osasta, joka edustaa tavallaan kaikkea sitä, mitä emme kykene itsessämme hyväksymään, joko pitäessämme sitä pahana tai muuten vaikeasti käsiteltävänä osana itseämme. Se voi sisältää alikehittyneitä puoliamme tai kaikkea sellaista, jota emme tunnista itseksemme, vaikka muut näkisivät sen selkeästi osana meitä. Asiat, joita eniten itsessämme ja toisissa kavahdamme, saattavatkin olla avain kokonaisempaan olemiseen, siihen mitä mieli kipeästi haluaa, tulla kokonaiseksi. Ennen sitä koemme kaiken, mikä muistuttaa meitä omasta varjostamme, tavalla tai toisella ahdistavaksi, häiritseväksi, luotaantyötäväksi, pelottavaksi tai yksinkertaisesti 'pahaksi'. Varjomme tavallaan sekä häiritsee meitä että kutsuu voimakkaasti luokseen selvittämään, mistä jäämme paitsi kieltäessämme itseämme ja eläessämme puolinaista elämää.

Johanna Kaario

10. Vaara (teos sijaitsee 2 krs. grafiikan käytävän alkupäässä)

Vaara, käsittelee paikallisuuden, syyllisyyden, luopumisen ja hyväksymisen teemoja. Teoksen kirjoitelmassa kuvautuu eri aikakausien kokemukset, jotka sekoittuvat epävarmuuteen tekojen motiiveista ja niiden seurauksista yksilölle sekä alueellisille vaikutuksille.

Kun matkustan nykyään itään isäni kotipaikalle minut valtaa vääränlainen hiljaisuus. Ympäristö on muuttunut, jäljelle ovat jääneet autiot talot, tyhjät metsät ja syyllisyys. Paikkojen ja muistojen merkitykset muuttuvat sukupolvien vaihtuessa, ajan kuluessa. Miten suhtaudumme maahan, jolla kasvamme ja ihmisiin, jotka sitoivat meidät siihen. Kenen maa on, voiko tai haluaako sitä lopulta omistaa.

Teoksessa materiaaleina on käytetty käsin valmistettuja papereita, puuta, posliinia, kiviä ja temperamaalia.

Anssi Miettinen

11. Valkoinen huone (kellarikerros, galleria)

Teos kuvaa todellisuuden tarkastelua informaation muodossa. Teos kuvaa valkoista huonetta, joka kuvastaa mieltä. Teksti valkoisella pinnalla kuvastaa informaatiota, joka luo käsityksen huone. Teos ei ota kantaa juurikaan mihinkään, vaan luo mahdollisuuden ajatella elämää ja todellisuutta vain koodina ja luotuna informaationa, jota on mahdollista muuttaa mieleisekseen. Teoksen syvin olemus on asettaa katsojansa tilaan, jota ympäröi sanallinen rakenne todellisuudesta, koodi, jolla kommunikoimme itsemme, toistemme sekä myös todellisuuden kanssa. Tekstit ovat otteita tekijän omista henkilökohtaisista pohdinnoistaan ja tutkimuksistaan elämän suhteen.

Kiia Karjalainen

12. Luonnos, 2023 (kellarikerros, galleria)

Installaatio (paperi, luonnosvihko ja kuvaprojisointi)
Luonnos kuvaa ideoiden ja inspiraatioiden syntyä ja siirtymää hahmottelun kautta valmiiksi teokseksi. Tilaan levittäytyvät rutatut paperipallot ovat hylättyjä ideoita, jotka kuuluvat osana luovaa työskentelyä. Teoksen lähtökohta on piirtämisen traditiossa, jonka taustalla on valkoinen paperi ja lyijykynäpiirros. Samalla se tutkii piirustuksen esittämistapoja.

Joona Heikkilä

13. Karkkihiiren kolo (teos on esillä kellarikerroksen pukuhuoneiden suihkutilassa)

Sain ajatuksen työstä, kun syvennyin salaliittoteorioihin influenssani aikana. Päädyin ajatuksissani uudestaan ja uudestaan pisteeseen, missä en näe muuta ulospääsyä tästä sairaasta oravanpyörämyllytyksestä, kun mennä metsään. Mikäli en pääse metsään, koittaa minulle tuho ja turmio, tai kodittomuus ja kolo Kankaanpään taidekoulun suihkutiloissa.

Teoksessa olen käyttänyt koululta kähvellettyjä resursseja saadakseni perustarpeeni jollain tavalla täytettyä, ja roskaa on jäänyt itseni ja muiden syömistä ”aterioista”

Ps. Mikäli olen anastanut sinulta jotain rakas vierailija, voit ottaa sen vähin äänin teoksesta. Eihän tehä tästä mitään juttua, eihän?

Pauliina Parjanen

14. (UN)FAMILIAR (kellarikerros, pukuhuoneet)

Kun jokin tuttu onkin vierasta, eikä kaikki ole sitä miltä näyttää. Kolme keramiikkaesinettä piiloutuvat näkyville jossakin taidekoulun tiloista.

Ignacio Pérez Pérez

15. The Longest Journey (kellarikerros, rappu)

The Longest Journey on sooloesitys ja runollinen matka kohti itsensä löytämistä. Performanssitaiteilija Ignacio Pérez Pérez on ottanut työnsä lähtökohdaksi isältään saamansa vesiputousta esittävän postikortin. Kortti toimii esityksessä porttina, joka johdattaa intiimille ja ritualistiselle matkalle – siirtymän, siirtolaisuuden, sielunvaelluksen, rajojen ylittämisen ja uusien sisäisten maailmojen löytämisen hetkiin.